Helppo nutturakampaus

Olen pitkään tuskaillut sitä, etten osaa tehdä kunnollista nutturaa itselleni. Nyt viimein (eräästä blogista alunperin innoittuneena) opin tekemään sen, pikku apuvälinettä käyttäen. Tämä konsti on käytössä ainakin siihen asti, kunnes löydän oikean hiusdonitsin tämän hätäsysteemin tilalle. Siisti nutturakampaus on käytännöllinen esimerkiksi matineoissa, joissa hiukset pitäisi mieluummin poissa tieltä...

Ensin kannattaa varata lähettyville kaikki tarvittava pinneistä, hiuslenkeistä ja -harjasta, koristeista, lakasta ynnä muusta.

Sitten se varsinainen apuväline: sukka :D! Kärki vaan tarvitsee leikata auki, (puhdas)sukka rullalle ja that`s it! Sinulla on hiusdonitsi :D.

 

Liian pitkän etutukan (kuten minulla tällä hetkellä) voi vaan rennosti vetää taaksepäin joko pinnein tai lakan avulla. Kuosissaan olevan otsatukan voi huoletta jättää otsalle.

 

Sitten hiukset ponnarille ja ponnarin ympärille sukkadonitsi.

Sen jälkeen hiukset kannattaa tupeerata, jotta nutturasta tulee tarpeeksi iso. Tupeeratut hiukset käännetään tasaisesti donitsin ympäri takaraivoa kohden, ja kiinnitetään ponnarin avulla. "Ylijääneet" hiukset kootaan pinnein nutturan sivuille.

Itse tykkään koristella kampauksen vielä jotenkin, tällä kertaa koristeen virkaa toimitti kukkapinni :).

     Oikeaa hiusdonitsia odotellessa...

Million roses

Minä välillä löydän joitakin vaatteita ikään kuin uudestaan aina silloin tällöin. Tämä asu, jossa liihottelin useampana päivänä (en malttanut luopua siitä heti jälleennäkemisen jälkeen) sisältää yhden sellaisen vaatekappaleen.

Nämä siniset farkut on esitelty ehkä noin kymmenen kertaa täälläkin, mutku! Ne on vaan istuvat, niitä ei siis ihan koko ajan tarvitse nostella ja värikin passaa! Vähän vaan harmittaa, ettei mulla ole niitä toisia, mitä ihmettä mä teen jos ne hajoaa?? Täydellisyysfarkut siis Gina Tricotista. Taino okei, yks juttu mua niissä harmittaa: kännykkä on joskus taannoin ollut taskussa, ja siitä muistona ikuinen kännykän kuva reidessä D:

Höm, ilme ei ehkä olisi julkaisukelpoinen, mutta menköön nyt tällä kertaa :D. Nyt siis esittelyyn se uudelleen löydetty vaate: ruusupaita! Ostin tämän kesällä kerran, ja ohukaisuudessaan jäänyt koko talveksi pinon alimmaiseksi. Mulle tulee tästä sellaisia jänskiä mielikuvia yhtenään ja monia erilaisia. Yhtenä hetkenä se muistuttaa mummon vintin verhoja, toisena kertana yöpaitaa, jollaisissa piiat nukkui aitoissa. Sen jälkeen tulee mielikuva romanttisesta juhannusyöstä kukkaniityllä...

 

Näissä kuvissa mulla ei neuletta ole, mutta sellaisen tuonne vielä tarvitsee johonkin kun lähtee (ja sellainen mulla olikin päällä). Minulla on usein on taipumusta vilukissailuun, joten ihan normaalia on jos multa löytyy vielä heinäkuussakin laukusta neuletakki kylmyyttä vastaan :D.

     Tällaista tällä kertaa, hyvät illanjatkot! Ps. Pahoittelen tämän kertaista peiliteineilyä, mutta jalustan kaivaminen olisi ollut liian työläs projekti (laiska vai laiska?)

Limebileet

Keväinen viikonloppu innoitti lakkaamaan kynsistäkin keväiset! Sormiin päätyi siis perus alus- ja päällyslakkojen lisäksi Goshin limen sävyistä ja Oriflamen ikivanhaa kimallelakkaa. Täytyy sanoa, että näistä tuli yhdet mun suosikkikynsistä pitkään aikaan :). Nyt vaan niiden kasvua odotellessa...

Meillä oli muuten vieraita Italiasta koulussa, hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti, tänään kun niillä oli lähtöpäivä :(. Aikalailla poikavaltainen porukka sieltä oli kylässä, sehän tosin ei meikäläistä haitannut nimeksikään :D. Pitäsköhän mun harkita muuttamista jonnekin sinne saappaan varteen...

Ensimmäinen kevätpäivä

Ihka ensimmäisiä postauksiani oli "Ensimmäinen talvipäivä" -merkintä, jota varten kävin kuvaamassa tässä kotini läheisyydessä olevalla koskella ja sen lähiympäristössä. Siitä inspiroituneena päätin toteuttaa saman tyyppisen merkinnän, mutta nyt otsikolla Ensimmäinen kevätpäivä. Tänään nimittäin oli (minun mittapuulla) sellainen!

Päivä käynnistyi paahtoleivällä (tässäpä muuten herkullinen vinkki jaettavaksi! Kokeile laittaa mansikoita tai muita marjoja leivän päälle, tulee veikeän makuista :)), mandariinillä ja viinirypäleillä. Mun aamut lähtee paremmin käyntiin kunnon vitamiinipommillakuin muroilla.

Ulkona vastaanottamassa olivat ihanainen aurinko ja meidän vene, jonka iskä viimein otti talviteloilta tervattavaksi. Ehkä varmin kevään merkki on, kun pihassa tuoksuu vahvasti veneen tervaukselle :D.

Tänään näin ekan kerran sitruunaperhosia! Aina ilahdun niiden bongaamisesta yhtä paljon :D

 

Keväthän on tunnetusti rakkauden aikaa: puutkin halailee toisiaan :D.

Toinen takuuvarma kevään merkki! Vespa otettiin tänään tallista (akun kanssa ensin noin viikko pelattuamme) ja ensimmäinen mopoajelukin on success! Tässä mä ahkerana vahaan juuri pestyä peltiä, joten anteeksi katsekontaktin puute :D.
     Energiaa pursuava ulkoiluntäyteinen sunnuntai kääntyy lopulta loppuaan kohti. Sen lopun aion viettää Koston parissa :).

Ostoksiii

Tänään vaatekaappia täyttämään ilmaantui pari vaatetta vähän sporttisemmalta puolelta:

 Painijanselkäinen urheilutoppi, Puma.

 Shortsit mukavaista collegea, Pumalta nekin :).

Yleensä pidän ulkovaatteiden esittelyä vähän kummallisena (jos kyseessä on ns. ulkoiluvaatteita, ei mitään nahkatakkeja tms.), mutta mä tykästyin mun uuteen ulkoilupukuun niin valtavasti, että kuva on teillekin jaettava :D.

Ja pitäähän treenatessakin näyttää nätiltä, eiks nii? Maybellinen kehuttu Illegal Lengh kotiutui testattavaksi :)!

My style, part 2

Ensimmäisen My style -merkinnän loppupuolella mainitsin oman tyylini hahmottumisesta aina uudelleen ja uudelleen, vuodenaikoihin sitoutuen. Toisaalta herkullinen, toisaalta taas vähän ahdistavakin ajatus on siis, että oma (pukeutumis)tyyli muuttuu usein läpi koko elämän. Hauskaa, että samaan tyyliin ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi, ja siihen voi ottaa uusia elementtejä esimerkiksi muodista, tyyli-ikoneilta ja muista pukeutumiskulttuureista.
     Ajatus muuttuu ahdistavaksi siinä vaiheessa, kun tajuaa, että itsensä stailaus ei lopu siihen, kun fyysinen kasvaminen loppuu, vaan tyyliään joutuu etsimään jatkuvasti. Garderoobia uudistaessa joutuu aina uudestaan miettimään, että tykkäänkö varmasti tästä ja sopiiko tämä mun muihin vaatteisiin. Aina löytyy kaapista sellaisia tyylin muuttumisen rajamailla liukuvia vaatteita, jotka ikään kuin kuuluvat edelliseen elämänvaiheeseen, mutta joita ei vielä viitsi tai uskalla heittää pois, kun "mä vielä sitä maalatessa käytän". Itselläni näitä vaatteita on jokunen, ja olen juuri niitä aidanmaalaajia, jotka eivät uskalla viedä hyvää vaatetta kirppikselle päätöksen katumisen pelossa.

Tämä merkintä porautuu boheemimman minän tyylin syövereihin, joka on sekava (ainakin omassa päässäni se siltä tuntuu :D). Farkku niin kulutettuna, revittynä, lappumallina, tummana, vaaleana, shortseina, liiveinä, pilleinä, bootcuteina ja boyfriendeinä menee kaikki sinne truly love-lokeroon. Pehmeä nahka mokkana ja sileänä, epäsymmetriset leikkaukset ja kuviot, ballerinat, kiilakorot ja kaikenlaiset korut, kukkakuviot, pörröiset kiharat ja sotkuiset nutturat. Niistä olisi tämä tyylipuoleni tehty. Mutta enhän mä arkena mitään kiilakorkoja osaa käyttää :D.

 

     Todelliset väri-ihastukseni ulottuvat juurikin aina tänne rennommalle puolelle. En ole kovin "musta" ihminen, ja harmaa on ehkä väreistä tylsin (vaikka niitäkin värejä käytän, ja toisinaan jopa pidän niistä :D). Kaipaan usein vähän erikoisempia sävyjä, mutta maanläheiseltä puolelta. Esimerkiksi tumma luumuinen violetti, sininen sävyissä petroli, turkoosi ja laivastonsininen, okra,  vanha roosa, luonnonvalkoinen, vihreän sävyt khakista lähes limeen, koralli... Keväällä ja kesällä raikkaat ja kirkkaat värit kuten pinkki ja vihreä inspiroivat, mutta talvisin ne jostain syystä jäävät kaappiin, vaikka silloinhan ne just olisi tarpeellisia piristysruiskeita.

     Tämän kuva on tunnelmaltaan aika lailla sellanen ihana hippikeijukaistyylinen, joka mun kesätyyliksi soveltuisi kivasti. Tahtoo noi hiukset!
     Tykkään myös sellaisesta tavallaan tosi kliseisestä ja vähän sporttisesta amerikkalaisesta High school -tyylistä (cheeleadereita, korisjoukkueita, Conversejä, huppareita you know :D). Se onkin oikeastaan ainoa sporttisuuden muoto, jota siedän sellaisessa normipukeutumisessa. Tietty urheillessa sporttinen tyyli on cool (ja minunkin kohdalla toteutuva).
     Vaikka pidän useimmiten sellaisista pehmeistä ja naisellisista vaatteista, niin pienet mausteet sieltä täältä on musta siltikin hauskoja. Esimerkiksi niitit (alla näkyvässä muodossaan) toisivat vähän särmää vaikkapa liehuvahelmaisen kukkamekon parina :).

 Tällä erää tyyliasia lienee käsitelty, vaikka tästä aiheesta mulla riittäis juttua vaikka kymmeneksi merkinnäksi :D. Kivat viikonloput teille!

My style, part 1

Jokin aika sitten minulle kerrottiin, että "mulla on tyyli". Tämä paljastus tuli hyvien ystävieni suusta, ja  jäi siksi jotenkin tuonne takaraivoon vikisemään: mä kun itse en oikein tiedä mikä mun tyyli on, onko mulla sellaista ylipäätään, ja millaiset vaatteet jäävät poikkeuksetta kaapin perukoille. Nyt ajattelinkin siis selventää ajatuksiani postauksen (tai kahden) muodossa.
     Nyt, kun lukion ensimmäinen vuosi on lopuillaan, olen huomannut, ettei vaatteiden tarvitsisi olla enää niin käytännöllisiä ja "huomaamattomia", massaan sulautuvia, kuin ylä ja -alakoulussa. Jokainen uskaltaa täällä jo olla oma persoonansa, ja sitä voi pukeutumisellaan ilmaista pelkäämättä tulevansa kiusatuksi tms., eikä vaatteiden likaantumista ("en laita valkoista paitaa kun on spagettia koulussa") tarvitse pelätä :D (paitsi omalla kohdallani en olis kuitenkaan ihan niin varma). Onpa jänskää kasvaa aikuiseksi :D.

Nämä Alexa Chungin tähdittämät kuvat ilmentävät sellaista klassista, tyttömäistä ja melko vähäeleistä, mutta silti "sen jonkun" sisältämää tyyliä, joka vaikuttaisi juuri tällä hetkellä miellyttävän silmääni (no okei, noi aurinkolasit on ehkä vähän liian scifi-henkiset :D). Pitsi, rusetit, herkät pehmeät neuleet, mekot, laskeutuvat kankaat, tummat housut ja herrainkengät ovat tällaisen tyylin avainsanoja, jotka minun kohdallani muutamia lukkoja avaavat :).

Kummaa, miten se, mikä on aina kulloinkin muotia, alkaa hiljalleen miellyttää omaa silmää. Tänä keväänä on näkynyt paljon preppy casual -tyylisiä vaatteita, joista läpikuultavat rennot kauluspaidat, värikkäät kapeat farkut ja raidat näyttää musta ihan hurjan kivoilta, kun värikkyys haihduttaa sisäoppilaitos-vaikutelman. Tosin en ole varma onko sekään paha asia vähässä määrin (lienee meidän musikaalin syytä?) :)
      Tässä olisi pieni yhteenveto minun klassisesta puolestani. Harmi, että arkena sitä vaan yleensä pitäytyy mahdollisimman helpoissa vaatteissa, joiden mätsäämistä toisiinsa ei juuri tarvitse miettiä. Joskus silloin tuleekin sellanen "oonpa mä tylsä" -fiilinki, kun marraskuussa huomaa päivä toisensa jälkeen vetävän päälleen keskisinisiä farkkuja ja mustaa neuletakkia :D. Vuodenaikojen vaihtelut onneksi luovat aina uutta inspiraatiota pukeutumiseen, nyt on siis varsin otollinen aika taas uusille asukokeiluille. Josko se oma tyyli taas sieltä lisää hahmottuisi hiljalleen...

New shoes

Kevään tullen (heh, aina mä tästä keväästä jaksan...) aina löytyy tarvetta uusille kengille, niin myös mulla :).

Jo jokusen viikon ikäiset mustat tennarit (ihanien ja hyväksi havaittujen, mutta uhkaavasti hajoamassa olevien vanhojen Björn Borgien tilalle) ja purjehduskenkiä muistuttavat mokkasiinit on hankittu edullisesti Seppälästä :D. Korkokengät tilasin Hepposta (<-- klik!) ja palvelevat ensi hädässä meidän lukion Silmästä silmään -musikaalin (<-- klik taas :D) näytöksissä, myöhemmin kesällä Englannissa, ja ensi vuonna Wanhojen tansseissa (pitkällä tähtäimellä(kö?) :D). Mun on niin vaikea löytää kenkiä, että hyvissä ajoin on yleensä ihan oikeasti hyvissä ajoin...

 

 

 

Korkoa löytyypi sen noin seitsemisen senttiä, ja pinta on mokkanahkaa. Remmit (onpa hirveä sana! Remmit. Ihan kuin jotkut hevosen suitset olis jalassa >:D) on tavallista pehmeää nahkaa.

Ison työn takana nämä kengät oli löytää (se oli tosin odotettavissakin), mutta nyt väittäisin, että oli se sen arvoista. Tykkään tästä parista nimittäin ihan hirveästi! Nyt toivomaan, että ovat myös hintansa arvoiset :).

     Mukavaista maanantai-iltaa! Täällä jo malttamattomana odotellaan Titanicia alkavaksi DiCaprioineen ja Winsleteineen... :).

Bournemouth via Paris

Olen lähdössä ensi kesänä Englantiin, Bournemouthiin, kielikurssille (huijjuih!), ja matka lähestyy koko ajan vaan nopeammin ja nopeammin (mikä ei ollenkaan haittaa :D)! Arvatkaa onko ollut pitkä aika odottaa, kun viime kesänä kaverin kanssa matka varattiin?! Matka kestää kolme viikkoa, ja sen ajan asun isäntäperheessä (huisia!). Koulua on neljä tuntia per päivä, ja loppuaikana on joko vapaata tai muita aktiviteetteja, kuten disco ja retki Lontooseen!

Odotan erityisesti sitä, että pääsen tutustumaan taas yhteen vieraaseen kulttuuriin (ooh ai että, rakastan vieraita kulttuureja!). En oikeasti tunne Englannin (puhuuhan muutkin Iso-Britanniasta yleisesti pelkkänä Englantina?) kulttuuria juurikaan paitsi sen kello viiden teen, aika uskomatonta :D. Mutta en malta odottaa, että pääsen tuonne punaisten kaksikerroksisten bussien, puhelinkoppien, talojen (mikä tuo tyyli on?) ja brittiaksentin keskelle! Matkakohteeksi valitkoitui Englanti siksi, että jos olisin lähdössä "tavalliselle" matkalle, luultavasti en valitsisi Englantia kohteeksi. Tämä pääosin ilmaston takia, mutta toisaalta kuitenkin haluaisin kulttuuriin tutustua. Tämä siis tavallaan lyö kaksi kärpästä :).

Bournemouth on kuitenkin periaatteessa rantalomakohde, joten myös lomilta kaipaamaani rantaelämää: uimista, ruskettumista, lämpöä (aurinkoa?), ynnä muuta löytyypi :).
     Englanninopiskelumotivaatio on tuolla koulupuolella ollut siis hyvässä nosteessa reissun ansiosta! Erityisesti siis odotan reissulta englannin kieleni kohentumista (mulla on joku ihme pakkomielle, että haluaisin osata superhyvin enkkua :O), ja että tulisin rohkeammaksi kielen käyttäjäksi. Omalla aktiivisuudella siis myös osittain mennään... :).
     Loppuhuipennuksena (tai itseasiassa alkuhuipennuksena) on vielä se, että reissu tehdään Pariisin kautta. Ensin siis, kesäkuussa kun lähdetään, matkustetaan Pariisiin, ja ollaan siellä viikonloppu, jonka jälkeen matka jatkuu itse kielikurssikohteeseen.

Hihiii, mun tekis mieli hehkuttaa vielä vaikka kuinka monen kuvan verran, mutta säästän teitä ja hehkutan lisää myöhemmin, lähempänä, ja sitten kun ongin lisää jostain Bournemouth-kuvia. Vielä niitä ei ole (paitsi ne kaikki mitä tuo internetin ihmeellinen maailma tarjoaa :D), mutta neljän kuukauden jälkeen varmaan tursuavat jo ulos korvista :DD.
       Have a nice friday night (onko kellekään vielä sattunut onnettomuuksia, kun on kerran on perjantai 13. päivä?)!

Suuri velhouskirja

Vannoutuneelta Harry Potter -fanilta löytyy kirjahyllystään joululahjaksi saatu (tai no itseasiassa pikkusiskon kanssa yhteinen :D) Harry Potter -leffojen tekemiseen perehtyvä Suuri Velhouskirja, joka vie suoraan elokuvien kulisseihin. Kirja on siitä jännittävä teos, että sitä lukiessa (tai "selailu" sopii ehkä paremmin pääosin kuvia sisältävän kirjan "luku"tekniikan kuvaamiseen) tulee tunne, että "haluanko sittenkään tietää kaikkea".
     Toisaalta kiinnostukseni siihen, miten mikäkin kohtaus on toteutettu, mitä kaikkia pieniä yksityiskohtia on otettava huomioon, ja kuinka suuren työn yksi elokuvan lyhytkin kohtaus vaatii, on valtava. Toisaalta taustalla kummittelee koko ajan pelko, että elokuvista selviää jotain sellaista, mitä en olisi halunnut tietää.

Suuri velhouskirja on toteutettu vähän samalla fiiliksellä, kuin elokuvatkin, ja itse J. K. Rowlingin kirjoittamat Harry Potterit: yllättäväksi, hauskaksi ja vähän haikeaksikin. Kirjan sivujen välissä on bonusmateriaalina Kelmien karttaa, Borgin&Burgesin mainosta, Weasleyn welhovitsien etikettejä ja mahdollisuus taitella itselleen pahvista rasiallinen Hunajaherttuan makeisia.
     Esittelyyn pääsee niin henkilöitä, lavastuksia, huispauksen kuvaustekniikka, kuin roolihenkilöiden valitseminenkin. Välissä on aina silloin tällöin jonkun näyttelijän muistelmia kuvauksista, kuvaustauoilta, toisista henkilöistä tai jostain muusta. Seassa on yllättäviäkin paljastuksia näyttelijöiden arjesta leffan kuvauksissa.

 Ihanan paljon värikkäitä kuvia! On ihanaa lukea välillä kirjaa, jossa on enemmän kuvia kuin tekstiä. Ja haikeaa nähdä, kuinka pieniä Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson ovat joskus oikeasti olleet (*huokaus*). Alaoikealla muuten näkyy kirjekuori, jonka sisällä on ihan oikea kirje, jossa kerrotaan, että Harry on valittu Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun.
     Tätä kirjaa lukiessani ammatinvalintahaaveeni ja tulevaisuudensuunnitelmani ottavat taas uutta suuntaa. Ehkä minusta tuleekin puvustaja elokuviin... Ainakin jonkinlainen elokuvaprojekti olisi ihan superkiinnostava kokemus joskus tulevaisuudessa, mitenhän sellaiseen pääsis mukaan :D?!

The day after tomorrow

Eilinen lomapäivä sujui varsin rentouttavissa merkeissä ensin kylpyläreissun, ruoan ja myöhemmin vielä elokuvan parissa.
      Elokuva oli Roland Emmerichin ohjaama toiminta-scifileffa The day after tomorrow (2004). En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan scifistinä, mutta leffa kyllä yllätti positiivisesti!

Nyt seuraa hitusen (vain hitusen) juonipaljastuksia:

Elokuvassa ilmaston lämpeneminen käynnistää uuden jääkauden tulemisen. Tornadot tuhoavat Los Angelesin ja tsunami valtaa New York Cityn ja koko pohjoinen pallonpuolisko alkaa jäätyä. Ilmastotieteilijä Jack Hall (Dennis Quaid) ja hänen poikansa Sam (Jake Gyllenhaal) ja pikku joukko muita selviytyjiä joutuu pakenemaan supermyrskyn jaloista ja sinnittelemään hengissä kaikin voimin. Lisäksi pieni (tosi pieni) romanttinen väre on sivuosassa, mikä tuo vähän keveyttä raskaalla aiheella leikittelevään leffaan.

Pahoittelen kuvan laatua, google ei todellakaan aina ole kaveri!

Leffa ei siis ole mulle, tyttöjen teinileffa -fanina, niin tyypillinen (hei ne on oikeesti hyviä, viis niistä kaikista kliseistä :D!), mutta ehkä osin poikkeavuus mun tottumuksiin teki siitä hyvän. Erikoistehosteet, aivojen sopukoihin pyörimään jäävä aihe, ja kuitenkin onnellinen loppu ovat leffan valtteja. Mä en ole mikään kovin uskottava leffakriitikko, mun mielestä kun melkein kaikki leffat on pelkästään hyviä, mutta tätä voin oikeasti suositella muillekin kun vaan pikkusiskolle :D.

Mun harvat elokuvan katselukerrat sallii sen herkkukipposen joka kerta, ja joka kerta se on näköjään myös esiteltävä (nytkin vaikka pääsiäisherkkuja on tarjolla yllin kyllin :D). Pandan suklaata tehtaanmyymälästä kylpyläreissutuliaisina, omnom!