My style, part 2

Ensimmäisen My style -merkinnän loppupuolella mainitsin oman tyylini hahmottumisesta aina uudelleen ja uudelleen, vuodenaikoihin sitoutuen. Toisaalta herkullinen, toisaalta taas vähän ahdistavakin ajatus on siis, että oma (pukeutumis)tyyli muuttuu usein läpi koko elämän. Hauskaa, että samaan tyyliin ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi, ja siihen voi ottaa uusia elementtejä esimerkiksi muodista, tyyli-ikoneilta ja muista pukeutumiskulttuureista.
     Ajatus muuttuu ahdistavaksi siinä vaiheessa, kun tajuaa, että itsensä stailaus ei lopu siihen, kun fyysinen kasvaminen loppuu, vaan tyyliään joutuu etsimään jatkuvasti. Garderoobia uudistaessa joutuu aina uudestaan miettimään, että tykkäänkö varmasti tästä ja sopiiko tämä mun muihin vaatteisiin. Aina löytyy kaapista sellaisia tyylin muuttumisen rajamailla liukuvia vaatteita, jotka ikään kuin kuuluvat edelliseen elämänvaiheeseen, mutta joita ei vielä viitsi tai uskalla heittää pois, kun "mä vielä sitä maalatessa käytän". Itselläni näitä vaatteita on jokunen, ja olen juuri niitä aidanmaalaajia, jotka eivät uskalla viedä hyvää vaatetta kirppikselle päätöksen katumisen pelossa.

Tämä merkintä porautuu boheemimman minän tyylin syövereihin, joka on sekava (ainakin omassa päässäni se siltä tuntuu :D). Farkku niin kulutettuna, revittynä, lappumallina, tummana, vaaleana, shortseina, liiveinä, pilleinä, bootcuteina ja boyfriendeinä menee kaikki sinne truly love-lokeroon. Pehmeä nahka mokkana ja sileänä, epäsymmetriset leikkaukset ja kuviot, ballerinat, kiilakorot ja kaikenlaiset korut, kukkakuviot, pörröiset kiharat ja sotkuiset nutturat. Niistä olisi tämä tyylipuoleni tehty. Mutta enhän mä arkena mitään kiilakorkoja osaa käyttää :D.

 

     Todelliset väri-ihastukseni ulottuvat juurikin aina tänne rennommalle puolelle. En ole kovin "musta" ihminen, ja harmaa on ehkä väreistä tylsin (vaikka niitäkin värejä käytän, ja toisinaan jopa pidän niistä :D). Kaipaan usein vähän erikoisempia sävyjä, mutta maanläheiseltä puolelta. Esimerkiksi tumma luumuinen violetti, sininen sävyissä petroli, turkoosi ja laivastonsininen, okra,  vanha roosa, luonnonvalkoinen, vihreän sävyt khakista lähes limeen, koralli... Keväällä ja kesällä raikkaat ja kirkkaat värit kuten pinkki ja vihreä inspiroivat, mutta talvisin ne jostain syystä jäävät kaappiin, vaikka silloinhan ne just olisi tarpeellisia piristysruiskeita.

     Tämän kuva on tunnelmaltaan aika lailla sellanen ihana hippikeijukaistyylinen, joka mun kesätyyliksi soveltuisi kivasti. Tahtoo noi hiukset!
     Tykkään myös sellaisesta tavallaan tosi kliseisestä ja vähän sporttisesta amerikkalaisesta High school -tyylistä (cheeleadereita, korisjoukkueita, Conversejä, huppareita you know :D). Se onkin oikeastaan ainoa sporttisuuden muoto, jota siedän sellaisessa normipukeutumisessa. Tietty urheillessa sporttinen tyyli on cool (ja minunkin kohdalla toteutuva).
     Vaikka pidän useimmiten sellaisista pehmeistä ja naisellisista vaatteista, niin pienet mausteet sieltä täältä on musta siltikin hauskoja. Esimerkiksi niitit (alla näkyvässä muodossaan) toisivat vähän särmää vaikkapa liehuvahelmaisen kukkamekon parina :).

 Tällä erää tyyliasia lienee käsitelty, vaikka tästä aiheesta mulla riittäis juttua vaikka kymmeneksi merkinnäksi :D. Kivat viikonloput teille!