Tyttö peilissä

Twilightien uudelleen läpitahkoamisen välissä otin pienen kevennyksen Cecelia Ahernin ohukaisen kirjan parissa. Kirjassa on kaksi melko lyhyttä "aikuisten satua" (älkää nyt väärin käsittäkö :D!), joissa on molemmissa vähän synkkä tunnelma, mutta sadun vaaleanpunaiseen hehkuun peiteltyinä.

Ensimmäinen saduista, kirjan nimikkosatu, Tyttö peilissä kertoo nuoresta naisesta, Lilasta, jonka isoäidin talossa kaikki peilit peitetään mustilla kankailla. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään peilin edestä ja  kumartuu katsomaan itseään, vähän liian läheltä...
     Siitä alkaa epätoivoinen taistelu oikeudesta vapauteen, jonka pyörteistä saa kärsiä niin Lila, kuin Lilan isoäitikin. Sadulla on kuitenkin, kuten niillä on tapana, onnellinen loppu. Jäin kuitenkin kyseenalaistamaan loppuratkaisun moraalia, eikö kaikkien ihmisten elämät muka ole samanarvoisia?
     Vaikka pinkki, prinsessasatuun viittaava kansi odotutti muuta, Tyttö peilissä sai aikaan yllättävän tuskaisen, epätoivoisen ja jännityksestä huokailevan olotilan sitä lukiessa. Eräät kohdat vaikuttivat hieman epäuskottavilta, mutta oikein asennoituen nekään eivät juuri haitanneet.

Toinen satu, Muistojen tekijä, on satu sydämensä särkeneestä miehestä, joka on keksinyt koneen uusien muistojen luomiseen. Kone tekee monta ihmistä onnelliseksi, mutta sen keksijää se ei voi auttaa. Kun mies palkkaa salaperäisen apulaisen, hän kykenee antamaan myös itselleen uuden mahdollisuuden...

     Miestä ei nimetä laisinkaan novellin aikana, eikä häntä juuri kuvailla muutenkaan vaikka on päähenkilö. Sivuhenkilöitä sen sijaan kuvataan enemmän. Tämä kuvastaa sitä, kuinka mies elää ikään kuin muille, eikä juuri koe, että hänen itsensä olisi mahdollista olla onnellinen.

     Tässäkin sadussa tunnelma on synkkä ja epätoivoinen, jopa vähän takertuva. Ei kuitenkaan samalla tavalla kauhistuttava ja järkyttävä kuin Tyttö peilissä sadussa. Loppu on tässäkin sadussa suhteellisen onnellinen, ainakin toiveikkaampi kuin alku. Pidin enemmän ensimmäisestä sadusta enemmän kuin jälkimmäisestä, jossa oli minulle liiaksi aukkoja täytettäviksi :D.

     Takakannen "slogan" "Maagisia ja mieleenpainuvia satuja aikuisille" tiivistää koko kirjan tunnelman ja ajatuksen :).